Ensimmäinen?
Olen kirjoittanut muutamaa blogia aiemmin, mutta innostus on laantunut, kun en ole koskaan tiennyt mistä kirjoittaa. Nyt, toivon että tämä yritys ottaisi tuulta purjeisiinsa ja saisin vihdoin sen oman blogin, josta olen vuosia haaveillut.
Blogi tulee käsittelemään elämääni mielenterveystoipilaana, ja aion kirjoittaa siitä, kuinka se vaikuttaa arkeeni. Toivottavasti onnistun tekemään blogista mielenkiintoisen ja jollain tapaa hyödyllisen muille toipilaille tai vaikka omaisille :)
Aloitanpa pienellä esittelyllä. Olen Hanna, ikää multa löytyy 19 vuotta. Tutkiskelin tuossa juuri omakantaa ja mun diagnooseja on toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso ilman psykoottisia oireita, ja sekamuotoiset persoonallisuushäiriöt. Eli suomeksi sekamuotoiset persoonallisuushäiriöt tarkoittaa varmaan siis sitä, että useamman persoonallisuushäiriön kriteerit täyttyy? :D Mulla täyttyi estynyt, epävakaa, riippuvainen ja depressiivinen persoonallisuusuhäiriö. Suunnittelin vähän, että kirjoitan noista jokaisesta oman postauksen, mitä kukin persoonallisuushäiriö tarkottaa ja kuinka ne mun elämään vaikuttaa.
Mulla on takana kolme hoitojaksoa suljetulla osastolla, kaikki tässä puolen vuoden sisään ja osastolta myös löysin nykyisen poikaystäväni! Hän on kohta 24-vuotias Ukkeli ja kärsii itsekin mt-ongelmista. Elämä toisen potilaan kanssa ei tosiaan ole aina helppoa, mutta hyvin me pärjätään. Me ymmärretään toisiamme paremmin kuin moni muu. Puhun blogissa hänestä hyvin imartelevalla nimellä Ukkeli. Kutsun häntä ihan blogin ulkopuolellakin Ukkeliksi sen sijaan, että kutsuisin häntä nimeltä.
Pieni ja karvainen tassuterapeuttikin saattaa vierailla blogissa silloin tällöin. Eli siis 5-vuotias koirani Veturi. Hän asuu kuitenkin äitini luona, koska mun asunnossa ei saa olla eläimiä. Koira asuu muualla myös siitä syystä, että masennus on vienyt multa niin paljon voimia, etten jaksaisi huolehtia koirasta, vaikka se tuokin paljon iloa elämään.
Rakkaita harrastuksiani on ainakin kirjoittaminen, lukeminen ja valokuvaaminen. Mitään niistä en ole kuitenkaan pystynyt tekemään pitkään aikaan huonon vointini takia. Ne vievät paljon voimia ja vaativat keskittymiskykyä, johon masennus vaikuttaa paljon ainakin omalla kohdallani. Juuri nyt mun on melko vaikea nähdä, että olisi olemassa tulevaisuus ilman jatkuvaa pahaa oloa, mutta elättelen toiveita, että pystyisin taas jonain päivänä nauttimaan asioista, jotka ennen tuottivat iloa.
Tervetuloa seuraamaan taisteluani omaa mieltäni vastaan!
Blogi tulee käsittelemään elämääni mielenterveystoipilaana, ja aion kirjoittaa siitä, kuinka se vaikuttaa arkeeni. Toivottavasti onnistun tekemään blogista mielenkiintoisen ja jollain tapaa hyödyllisen muille toipilaille tai vaikka omaisille :)
Aloitanpa pienellä esittelyllä. Olen Hanna, ikää multa löytyy 19 vuotta. Tutkiskelin tuossa juuri omakantaa ja mun diagnooseja on toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso ilman psykoottisia oireita, ja sekamuotoiset persoonallisuushäiriöt. Eli suomeksi sekamuotoiset persoonallisuushäiriöt tarkoittaa varmaan siis sitä, että useamman persoonallisuushäiriön kriteerit täyttyy? :D Mulla täyttyi estynyt, epävakaa, riippuvainen ja depressiivinen persoonallisuusuhäiriö. Suunnittelin vähän, että kirjoitan noista jokaisesta oman postauksen, mitä kukin persoonallisuushäiriö tarkottaa ja kuinka ne mun elämään vaikuttaa.
Mulla on takana kolme hoitojaksoa suljetulla osastolla, kaikki tässä puolen vuoden sisään ja osastolta myös löysin nykyisen poikaystäväni! Hän on kohta 24-vuotias Ukkeli ja kärsii itsekin mt-ongelmista. Elämä toisen potilaan kanssa ei tosiaan ole aina helppoa, mutta hyvin me pärjätään. Me ymmärretään toisiamme paremmin kuin moni muu. Puhun blogissa hänestä hyvin imartelevalla nimellä Ukkeli. Kutsun häntä ihan blogin ulkopuolellakin Ukkeliksi sen sijaan, että kutsuisin häntä nimeltä.
Pieni ja karvainen tassuterapeuttikin saattaa vierailla blogissa silloin tällöin. Eli siis 5-vuotias koirani Veturi. Hän asuu kuitenkin äitini luona, koska mun asunnossa ei saa olla eläimiä. Koira asuu muualla myös siitä syystä, että masennus on vienyt multa niin paljon voimia, etten jaksaisi huolehtia koirasta, vaikka se tuokin paljon iloa elämään.
Rakkaita harrastuksiani on ainakin kirjoittaminen, lukeminen ja valokuvaaminen. Mitään niistä en ole kuitenkaan pystynyt tekemään pitkään aikaan huonon vointini takia. Ne vievät paljon voimia ja vaativat keskittymiskykyä, johon masennus vaikuttaa paljon ainakin omalla kohdallani. Juuri nyt mun on melko vaikea nähdä, että olisi olemassa tulevaisuus ilman jatkuvaa pahaa oloa, mutta elättelen toiveita, että pystyisin taas jonain päivänä nauttimaan asioista, jotka ennen tuottivat iloa.
Tervetuloa seuraamaan taisteluani omaa mieltäni vastaan!
Kommentit
Lähetä kommentti